torstai 29. maaliskuuta 2012

Ehkä mä käyn vähän hitaalla

En vaan hoksaa sitä mikseivät kaikki tee niin. Siis hidasta tahtiaan.
Toki, jokaisella on joskus kiire eikä sille voi mitään. Ja on askareita joita hoitaa ja työtä tehtävänä.
Kotihommiakaan ei ole mikään pakko juosta läpi. Tai ylipäätään mitään harvoin on pakko työntää aikajanan läpi niin tiukkaan ja tahdittaa kuin maaninen cheerleader.
Kaikilla tuntuu olevan niin kiire olemaan jouten, etteivät ehdi tehdä sitäkään. Ja silloinkin tehdään kiireessä sekin. Hauskimpia kuulemiani lauseita on teeveen ääreltä huikattuna: "emmä jouda kun mulla on kiire katsoo tää loppuun".
Ihan kuin se olisi siitä kiinni että jos tuijotat tiukemmin niin ohjelmakin loppuu nopeammin.

Olen aiemmin todennut että kiire on elämäntuhlaamista koska se estää meitä huomioimasta ympäristöä. Silti valitsemme viettää työ- sekä vapaa-ajan kiiressä. Että varmasti ehdimme tehdä sen, tämän ja tuon. Jotta sitten voi joskus olla, nauttia ja huokaista miten tyytyväinen ja onnellinen sitä onkaan nyt kun kaiken kiireen sai alta pois ja on ehtinyt tekemään niitä omia unelmaetappejaan loppuun.
Arvatkaa mitä? Se kiire ei häviä kiirehtimällä, sitä tulee aina lisää. Ja mitä enemmän siinä rämmit, sen syvemmälle uppoat.
Samoin käy niiden unelmaetappien. Haluat hyvän koulutuksen, työpaikan, asunnon, sisustuksen, parisuhteen, lapsia... ja näiden mukana tulee jokaiseen liitettynä vuosi toisensa jälkeen varioituvat odotukset.
"Olen sitten tyytyväinen kun saan tuon kuistin ensi kesänä maalatuksi" muuttuukin siihen että "voin huokaista kun olen saanut kylpyhuoneen remontin valmiiksi". Parisuhteessa rämmitään vuoroin yhteistä aikaa ja omaa aikaa haluten.
Aina on jotain mitä haluta, mutta koskaan matka siihen ei riitä, vain päämäärä on se
joka on saatava kiireesti!

Minä en halua huomata ehtoopuolella elämääni kiirehtineeni elämääni hukkaan jonkun onnellisuuskriteerin perässä joka ei koskaan täyttynyt. Haluan huomata kaiken, ihanat sekä ikävät asiat. Tehdä asioita tekemisen vuoksi. En pidä siivoamisesta, mutta kun ajattelen sitä asuntoni ja ihmisten viihtyvyyden lisäämisen kannalta, teen sen mielelläni. Mutta en kiirehdi. Ehdin minä sen jättää kesken jos vaikka tuleekin jotain muuta hetkellisempää mihin tarttua.
Haluan olla tyytyväinen ja onnellinen nyt, enkä sitten kun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti