lauantai 31. maaliskuuta 2012

Lykkäämisen jalo taito ja deadline

Olen erityisen haka lykkäämään asioita jotka eivät ole helppoja tai miellyttäviä. Lähinnä pääni on, koska itse en mielestäni tarkoituksellisesti tee näin. Huomaan silti aika ajoittain että olen unohtanut tärkeän asian joka piti hoitaa, unohtaakseni sen heti viiden minuutin sisään uudelleen.
Tällaisia asioita omalla kohdallani on ainakin virastoasiat, postikäynnit, lomakkeiden täyttäminen ja ylipäänsä sellaiset ei-jokapäiväiset juoksevat asiat.
Vielä lomakkeiden täyttöä enemmän inhoan puhelinasiointia mihin tahansa virastoon tai toimistoon. Vaikka olen ulosanniltani kohtuullisen runsassanainenkin, en vain osaa puhelimessa asiointia koska en näe toista henkilöä.
Olen elämäni yrittänyt opetella lukemaan ihmisiä ja puhelimitse en ymmärrä niistä sitäkään vähää minkä kasvotusten ymmärrän.
Inhoan asiointeja. Silti kaikissa asioissa on aina se oma deadline.

Viimeaikoina olen huomannut systemaattisesti lykkääväni suruakin. Se on liikaa minulle, kun en pysty sitä käsittelemään niin painan sen kovaa piiloon ja ajattelen että otan sen sitten myöhemmin esille.
En ole käynyt haudalla joulun jälkeen koska en ole voinut. En ole voinut mennä kohtaaman sitä että joudun menemään lapseni luokse hautausmaalle. Vaikka haluaisin mennä sinne silti.
Nyt meillä on pakko edessä, on tilattava Petjan pysyvä hautakivi nykyisen väliaikaisristin tilalle täksi kesäksi. Tämä on asia jota olen lykännyt kokoajan. Hautaustoimistossa puhuivat silloin, että voimme teetättää sitten sellaisen hautakiven kuin haluamme, vaihtoehtoja on valtavasti.
En minä halua teettää hautakiveä! En minä halua niitä vaihtoehtoja! Haluan että joku peruisi koko tilanteen ja kaikki olisi vain unta! Pääni odottaa yhä iltapäivisin lasta koulusta enkä osaa ajatella millään että hän on kokonaan poissa!

Aiemmin pystyin otattamaan Petjasta muistoksi nämä tatuoinnit. Nyt olen nähtävästi sellaisessa tilassa etten pysty ajattelemaan hautakiveä muistoksi hänestä, vaikka olen sen ihoonikin kirjoittanut. Jos tilaan hautakiven, en pysty lykkäämään kuoleman lopullisuutta. Se on viimeisiä asioita Petjan kuolemassa joita on hoitamatta.


*Petjan viimeinen päiväkirjamerkintä, kuollut mies, enkeli ja sana päänsärky


*Viimeinen äitienpäivä


*Niistä tehty tatuointi




*Piirsin tämän leijonanpentu-tatuioinnin jossa on Petjan syntymä- ja kuolinaika, sekä hänen tähtensä. Sekä minulla että isällä on sama tatuointi olkapäässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti