keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Artulla on enkeli

Matkustimme tänään Kuopion yliopistolliseen sairaalaan Artun tilanteen vuoksi tutkimuksiin. Lähtökohtahan oli että me saimme kiireellisenä lähetteen lisätutkimuksiin KYS:iin, koska Artun kylkivälilihaksissa oli MKS:n mukaan neljä kalkkeutunutta pattia ja niiden päällä turvotusta. Heidän mukaansa verisuonitusta ja vilkasta verenkiertoa näissä ei ollut jotenka olisivat senkin mukaan hyvälaatuisia. Mikkelin keskussairaala ei kuitenkaan tehnyt siis diagnooseja edes alustavasti koska nostivat suoriltaan kädet pystyyn etteivät osaa sanoa yhtään mitä nuo muutokset voisivat olla.

Me sitten sillä aikaa odotellessa olemme läpikäyneet täällä tunteita laidasta toiseen. Puhuimme perheen kesken syksyn hoitojen järjestämisestä ja lasten koulujen alkamisesta. Artun isä sanoi ne sanat ensin: "jos tuota poikaa nyt enää ylipäätään on olemassa".
Pelko menettämisestä on niin vahvasti läsnä että se on henkinyt joka hetkessä kuristaen siitä värit.
Kaikki on ollut jokseenkin pysähtynyttä, vähän samaan tapaan kuin Petjan kuoleman jälkeen. Olemme olleet lamaantuneina siitä epätietoisuudesta jonka Artun tilanne on tuonut että emme ole oikein osanneet asettua tekemään kotonakaan juuri mitään.
Olemme vain odottaneet. Sama odottava tunne oli minulla silloin kun lähdimme ajamaan kohti Kuopiota edellisen kerran.
Tuntui kuin olisin ollut menossa tuomiolle koko elämästäni, olin varma että jotain pahaa olisi tapahtumassa. Odotin pahoin aavistuksin tulevaa.
Mutta minulla oli silti toivoa, lähtiessä jätin palan piirakkaa jääkaappiin. Se olisi Petjalle kun tulisimme takaisin.

Ajoimme samassa hiljaisuudessa tänäänkin Kuopioon jossa ajoimme edellisen kerran pois sieltä, auto tyhjänä lapsista.
Nyt lapset olivat takapenkillä, mutta hekään eivät puhuneet lähes koko kahden tunnin matkan aikana sanaakaan. Tunnelma oli niin ahdas että sen tunsi joka solulla.
Hengästyin hetkittäin siitä olosta minkä tuo matka aiheutti ja puristin Peteä kädestä tiukempaa. Kumpikin tiesimme mistä oli kyse vaikka vain katsahdimme toisiimme tien ja matkanteon lomassa. Tähän ei tarvittu sanoja.
Radiosta soi samalla Robbie Williamsin Angels.

Artun rinnassa ei oltu havaittu Mikkelissä neljän kalkkeuman päällä olevaa "turvotusta" tarkemmin.
Se on viiden senttimetrin kokoinen verisuonikasvain jonka alareunassa nuo kalkkeumat ovat. Se selvisi KYSissä asiaa tarkemmin katsomalla. Kasvain vaikuttaa hyvälaatuiselta joskin kalkkeumat reunoilla mietityttävät koska ne eivät ole verisuonikasvaimelle tyypillisiä.
Poika leikataan perjantaina ja patologia saa selvittää asian tarkemmin. Ja me jäämme odottamaan piirakanpalan kanssa sitä että ei ole tulossa enää tulevaisuudessakaan mitään yllätyksiä enää sen asian suhteen vaan muutokset loppuvat tähän.
En usko enkeleihin tai muihin uskonnollisiin asioihin, uskon silti että energia ei katoa.
Artun isoveli suojelee häntä koko matkan, kävi miten hyvänsä.


*Ripustin nyt vasta Petjan kuoleman jälkeen lahjaksi saadun enkelin makuuhuoneeseen

1 kommentti:

  1. Kyllä on. Enkeli. Monta.

    Mutta ei voi taas kuin ihmetellä, miten kova paketti elämäsi kulku on... Voimahalaan.

    VastaaPoista