torstai 12. huhtikuuta 2012

Oma koti kullan kallis

Tänään heräsin. Nahkeasti mutta kuitenkin, lorvaillen ensin olohuoneeseen patjalle ja siitä pienen potkimisen jälkeen aamutoimille.
Yö oli taas tyypillinen, Myrskyn heräämisissä en laskuissa pysynyt enää puolenyön sarjatulen jälkeen. Eilinen neuvottelu ahdisti ja mietitytti vieläkin ja senkin vuoksi olotila oli varsin epäsosiaalinen. Mietin että jos minun ei olisi pakko pyytää apua siltä taholta, pyytäisin sitä muualta. Mutta meilläkään kun ei ole sitä kattavaa tukiverkostoa ympärillämme johon nojautua niin on pakko pyytää sitä viralliselta taholta.
Onneksi tänään ei tarvinnut lähteä mihinkään vaan pystyi olemaan kotona möllöttämässä ja tehdä mitä mieleen juolahtaa. Join vasta aamukahvia ja naputtelin läppäriä kun Myrsky menikin jo aikaiseen päiväunilleen, näemmä yöuni ei ollut ihan riittävä pikkumiehellekään.

Laitoin facebookissa tiimityöllä paikallisen kirppispalstamme uuteen uskoon tekemällä kokokansioita ja siivoamalla vanhoja ilmoituksia pois. Tein sitä oikeastaan puolisen päivää aina kun pieni hetki aikaa jouti. Voin sanoa että tuli tuijoteltua sen verran tietokoneen näyttöä että näin iltasella alkaa jo silmiä kirveltämään. Mutta tulipahan tehtyä ja nyt on niin järjestelmällinen palsta että ihan silmiä hivelee!

Treenasin lihaskuntoliikkeitä pitkästä aikaa ja ihan sain hien pintaan. Sitä minun oikeasti pitäisi tehdä enemmän. Minulla on nivelissä vika jonka vuoksi ne eivät kestä ylipainoani yhtään enkä pysty liikkumaan kunnolla ellen pudota taas painoa jonka raskauden aikana onnistuin kerryttämään. Ja nivelieni ympärillä tulisi olla muutoinkin hyvä lihaskunto koska ne antavat periksi.
Ja nyt olisi hyvä aika saada hieman alkua elämäntaparemonttiin kun loppukuusta menen leikkaukseen jossa on oleellista että olisin saanut edes vähän lihaksia vatsanseutuun ja pienikin painonpudotus olisi plussaa paranemisen kannalta.
Eli terveyden vuoksi minun pitäisi jumppailla vähän ahkerammin, se on vaan jäänyt oikeastaan Myrskyn hoitamiselta sivuun vaikka aiemmin niin teinkin ennen raskautta. Ja omaa motivaatiota ei ole liiemmin ollut niin kummoisesti koska en mitenkään inhoa itseäni vaikka olenkin lähemmäs 30kiloa ylipainoinen tällä hetkellä.

Laitoin ruokaa, siivoilin hieman mutten imuroinut, pesin pyykkiä ja tein kaikkea sellaista tavallista arkihommaa. Illalla laitoin lettuja, hilloa ja kermavaahtoa. Arjen iloja nämäkin vaikka tätäkin siivitti taas Ennikan toistuva vatsakipu ja pelkoitku. Ja kun itku alkaa tulla, tulee itku Petjastakin. "Kun kaikki olisi vain hyvin jos Petja olisi täällä." sanoi Ennika.
Tyttö on kai vietävä lääkärille (taas) kun tätä kipuilua on ollut nyt pääsiäisestä asti. En usko mitään vakavaa asian olevan mutta parempi käydä näytillä. Tyttö vaan pelkää lääkäreitä ja kipeänä olemista koska hän on näistä lapsista ainoa joka on harvoin muutoin fyysiseti sairaana. Pojat ovatkin sitten olleet lastenosaston vakiovieraita kaikki kolme.

Tein kaikkea ja en mitään päivän aikana ja minulla on täydellisen hyvä olo tästä päivästä. Oma koti on kyllä ehdoton turvasatama minulle kun kaikki muu kaatuu ympäriltä.
Suljen tuon oven perässäni enkä vastaa maailmalle hetkeen.

*Lohikäärme vartioi eteiskäytävässä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti