lauantai 28. huhtikuuta 2012

Toipilaat kotosalla!

Ei voi sanoa kun että huh mikä reissu on tullut heitettyä!
Lähdin oman leikkaukseni jälkeen kivuista ja muista huolimatta Artun ja isin mukaan Kuopioon. Olin yllättävän hyvässä kunnossa vaikkakin monta päivää on mennyt kuin usvassa koska verenpaineeni ei meinaa pysyä kunnon lukemissa.
Minulla on alhainen verenpaine normaalistikin ja jostain syystä reagoin voimakkaasti puudutuksiin ja nukutuksiin. Nytkin havahduin siihen että hoitaja taputtelee minua että "MUISTA HENGITTÄÄ!" kun torkuin hämärän rajamailla ja saturaatiomittari alkoi soida huonon hapetuksen vuoksi. Verenpaineeni oli oikeastaan shokkiluokkaa, katsoin monitoria ja lukemat näyttivät 75/28. Siinä sitten hoitajat tehonesteyttivät minua ja lämmittivät ja ties mitä kun retkotin pedillä voimattomana ja sormet kylmänä yrittäessäni pysyä jotenkin tajuissani.
Kotonakaan nuo paineet eivät ole kyllä korvia huimanneet ja väsyttää kaikenaikaa ja hengästyttää kun sydän ei saa tarpeeksi pumpattua happea joka paikkaan noiden yhä ikävän matalien paineiden vuoksi.

Sen sijaan Arttu oli niin reipas kun vaan voi poika olla ja oli muutamassa tunnissa leikkauksen jälkeen juomassa pillimehua ja syömässä tofujäätelöä. Artun rinnasta poistettiin kuulema vähän sitä sun tätä. Eli rasvaa, neljä kalkkeumapattia ja sen lisäksi leikeltiin niitä verisuonia.
Kirurgi oli sitä mieltä ettei muutos näyttänyt ihan sille helpommalle vaihtoehdolle eli verisuonikasvaimelle joka olisi ollut poistettavissa helposti. Vaan että tämä olisi synnynnäinen verisuonten epämuodostuma joka kasvaa iän myötä.
Ikävän siinä tekee se että jos se on sellainen, se tulee todennäköisesti takaisin. Se aiheuttaa kipuja ja vaikuttaa jopa verenkiertoon aiheuttaen epämukavia oireita ja näistä voi lähteä jopa veritulppia liikkeelle.
Näitä ei mielellään leikata useasti vaan pyritään pienentämään epämuodostuneita suonia ruiskuttamalla erinäisiä supistavia aineita niihin koska näiden uusintaleikkauksiin liittyy korkeat komplikaatioriskit.
Koepala selvittää minkälaisesta epämuodostumasta oli kyse sitten ja kuulemme sitten myöhemmin tarkemman tiedon asiasta ja millaiset jatkoseurannat tämä vaatii.
Mutta tämä on nyt tällä kertaa hoidettu ja Artun kanssa vietämme jo toipilasaikaa kotona.

Voin muuten sanoa että oli kovin nostalgiareissu KYS:iin. Samat hoitajat ja sama huone jossa Petjan kanssa olimme kaksi vuotta sitten kuukauden ja missä yleensä olimme muutenkin leikkausreissuilla.
Meidät muistettiin siellä, mikä tuntui hyvälle. Minusta tuntui sille kuin Petja olisi ollut mukanamme kokoajan.

*Arttu esilääkityksen alaisena hyvällä fiiliksellä

*Unipupu sai myös rannekkeen koko sairaalan kaikkiin laitteisiin


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti