torstai 5. huhtikuuta 2012

Tyhjiä paikkoja, tyhjiä oloja

Olo on ollut ikävöivä. En tiedä tekeekö tämä pääsiäisen aika sen että vetäydyn helpommin kaihomieliseksi ja kyynel ilmestyy silmännurkkaan yhä useammin.
Viime pääsiäisenä kuitenkin vietimme kaikki yhteistä aikaa availlen suklaamunia ja nauttien lomapäivistä. Nyt yksi on poissa ja ajatukset laukkaavat kokoajan niissä asioissa joista Petja piti. Lapset saivat uutta Angry Birds-limpparia kaupasta enkä voinut ajatella muuta kuin että Petja olisi pitänyt siitä.
Telkkarista tuli dokumentti aivojen toiminnasta ja mietin että Petjan pitäisi nähdä tämä. Radiosta soi Offspringiä ja lähes käännyn yhä huikkaamaan autossa takapenkille että hei kuuntele, tää biisi!
Emme muistaneet ristikkoon Po alkuaineen nimeä ja totesimme että voi kun Petja olisi tässä niin voisi kysyä, hän tietäisi.
Vielä jonkun aikaa sitten katoin lautasen ja jopa ruokaa toisinaan Petjalle, ja teen vieläkin välillä niin että valmistan ruokaa myös hänelle. Aivoni eivät osaa näemmä täyttää sitä paikkaa millään muulla. Sama juttu siinä että odotan joka iltapäivä häntä koulusta kotiin. Enkä pysty katsomaan telkkarista Pelastajia, koska Petja katsoi sitä aina ja hyräili sen tunnussäveltä.
Joka paikassa näkee asioita jotka muistuttavat tyhjästä olosta jonka kuolema jätti. Tyhjät asiat ja tyhjät tavarat ilman häntä.

Petja oli erikoislaatuinen poika. Hän luki lääketiedettä, astronomiaa, kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa. Lempiaiheetaan oli aivojen toiminta, solujen biologia, Einsteinin suhteellisuusteoriat ja alkuaineet. Hän taisi olla ensimmäisellä vai toisella luokalla kun opetteli ulkoa alkuaineet atomipainoineen ja alkoi opetella laskemaan yhdisteitä. Koulussa hän esitelmöi milloin mistäkin huvin vuoksi ja häntä kutsuttiinkin professoriksi. Hänen toiveammattinsa oli neurokirurgi.
KYS:issä ollessa neurokirurgit toivottivat hänet tervetulleeksi tulevaisuudessa harjoittelijaksi kun pääsee siihen asti. Eräällä reissulla KYS:in hoitajat keräsivät Petjalle paljon erilaista sairaalatarviketta jolla leikkiä oikeaa lääkäriä, aina leikkaussalista asti. Sekä kardiologi antoi hänelle oman stetoskooppinsa mummin lyhentämän lääkärintakin seuraksi tuomaan aitoutta. Petja lauloi tuolla kertaa lempihoitajalleen Eevalle "Ievan polkan" kiitokseksi.
Toki kaiken takana hän oli myös lapsi. Iloinen ja huumorintajuinen, auttavainen lapsi. Poika joka rakasti kissoja, tykkäsi ajaa polkupyörällä ja valokuvata kasveja.

Kotonamme on satoja, ellei tuhansia muistilappuja joita Petja kirjoitti. Täynnä esimerkiksi kaavoja, piirrustuksia ja kirjoituksia havainnoistaan.
Sekä reilu tuhat Petjan ottamaa valokuvaa.
Kaikista tyhjimmän olon jättää oven takana oleva lääkärin nuttu ja stetoskooppi. Sitä en ole laittanut laatikkoon enkä voikaan. Professori on vaihtanut työpaikkaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti