keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Unettomat yöt, Myrskyisät päivät ja draamakoulun harjoitukset

Tuntuu että viime päivät ovat menneet aikalailla usvassa univelan vuoksi. Syynä siihen on että Myrskyä "unikoulutetaan" kotona.
Olemme alkaneet siitä että Myrsky on siirretty omaan sänkyynsä. Ensimmäisen yön 20 herätystä vaihtuivat toisena yönä kymmeneen ja sain jopa neljästä seitsemään aamuyöstä yhtenäistä unta.
Myrsky siis normaalistikin herää noin tunnin, puolentoista välein. Ja on herännyt oikeastaan aina niin, pikkuvauvana vielä useammin. Hän juo vielä maitoa yöllä mutta kunhan sänkyyntottuminen on pidemmällä, voimme siirtyä hellävaraisesti tassutteluun ja pullo jäisi vain päiväsaikaan. Myrsky juo vielä erityiskorviketta maitoallergian vuoksi joka on pikkuisen tuhdimpaa tavaraa normaalimaitoon verrattuna ja herralla onkin tuota kokoa jo reippaammanlaiseen. Vaikka isohan Myrsky on muutenkin, pitkä sekä kookas jo syntyessäänkin. Kaikista neljästä suurin. Ja samalla yksi vaativimmista vauvoista vaikkei yksikään näistä ole ollut mukavasti perushelppo vauva.

Suuri Myrsky alkaa olla aikamoinen menijä päivisin, että jos unet jäävät vähälle ei ainakaan päiväaikaan herra helpota menemällä jokaiseen koloon mihin ehtii, aukomalla laatikot ja kaapit, tyhjentämällä hyllyt ja kiipeilemällä tuoleihin ja sänkyyn.
Ja nyt on opittu uusi taito, protestikiljuminen. Jos joku ei mene niinkuin Myrsky tahtoo, korvia viiltävän kimeä huuto lähtee kuulumaan välittömästi. Ei itku, vaan ihan silkka huuto. Aivan kuin laukaisisi jonkun varashälyttimen autosta. Tälläkin taimella tuntuu tämä kapina alkavan kovin varhaisessa vaiheessa.
Näiden lasteni osoittaman omaehtoisuuden kohdalla olen miettinyt monesti että voiko anarkia periytyä?

Itse olen käynyt viimekuukausina kapinaa ihmisten epämiellyttävää kohtelua kohtaan. Jossain määrin konflikteja on ollut tavallista enemmän ja niitä jonkun verran olen pyrkinyt selvittämäänkin silloin kun olen nähnyt että tilanteessa on jotain järkeä selvittääkin sitä.
Suru on jakanut ihmissuhteitani ja olen tullut siihen tulokseen että en halua roikkua sellaisien ihmisten lähipiirissä, tai olla puoliväkisin tekemisissä, joita eivät asiani kiinnosta. Tai ketkä eivät osaa suhtautua minuun järkevästi tällä hetkellä. Tämä karsii aikalailla sellaisia ihmisiä pois, keiden kanssa olen ollut ehkä hyvissäkin väleissä mutta ovat joko loukanneet tai ovat muutoin tökeröitä, ymmärtämättömiä tai ketkä ovat itse pysytelleet surevasta kaukana niinkuin spitaalisesta. Minun ei tarvitse sietää mitään ihmissuhdedraama tällä hetkellä.
En jaksa sitä, en halua sitä muutenkaan enkä hitossa pysty vääntämään itseäni solmuun muiden vuoksi juuri nyt vaikka miten yrittäisin asioita selvitelläkin.
Joskus kaikkea ei voi selvittää.
Monesta ihmissuhdeongelmasta pääsee kiipeämällä yli, mutta minä päätin että se minun aitani on sen verran korkea nyt että jos sille puolelle aitaa päätyy niin siellä sitten on.
Enkä kyllä ymmärrä muutenkaan miksi ylipäätään pitäisi aina loputtomiin yrittää pelastaa kaikkea ihmissuhteissaan? Rajan on mentävä jossain.
Nyt ympärilläni ei ole sellaisia ihmisiä ketkä pahoittavat mieltäni uudelleen ja uudelleen. Miksi sitä pitäisikään sietää?

"There comes a time in life when you have to let go of all the pointless drama and the people who create it, and surround yourself with people who make you laugh so hard you forget the bad, and focus solely on the good. After all, life is too short to be anything but happy."


*Myrsky sai kummitukseltaan oman nimikkopaidan ihan varta vasten ja sitä tässä esitellään


*Tässä menee Myrsky...


*Tyytyväinen sängynvalloittaja



*Sitten vähän köllitään



*Lopuksi vielä söpöilyilme

1 kommentti:

  1. Ihana Myrsky! <3 ja aivan tosi upea vaippakin :)

    Kiva että paita kelpaa käyttöön. Toivottavasti yörallikin helpottaa vähitellen.

    Ja kyllä, anarkia periytyy. Neljän lapsen kohdalla on vaikea enää uskoa sattumaan.

    VastaaPoista