maanantai 2. huhtikuuta 2012

Ymmärtämisestä, rikkauksista ja rakkaista

Kävin tuossa hieman keskustelua elintasosta ja tienaamisesta ja totesin olevani kuviosta autuaasti pihalla. Pidän kipakastakin keskustelusta ja pyrin siihen että saan toisen osapuolen ymmärtämään lähtökohtani omaan ajatteluuni ja pyrin itse ymmärtämään toista osapuolta myöskin. Joissain asioissa tämä on valitettavan hankalaa saada oma näkökulmansa esiin tai itse asettua toisen asemaan niin että ymmärtää tarkoitusperän.
Ymmärtäminen on mielestäni avainseikka missä tahansa keskustelussa. Ilman ymmärtämistä olisi hankala tehdä vaikkapa päätöksiä mistään jollei pysty käsittämään vastapuolta lainkaan. On vaikea tehdä eri osapuolia miellyttävää kompromissia jollei tajua tarkoitusperiä niiden takaa.
Asioiden ymmärtäminen yleensä sekoitetaan siihen että vaihtaa mielipidettään tai on pakko ymmärtää samalla itse ajatustakin.
Minusta kyse on vain ihmisen tajuamisesta, vaikkei itse asia muutu omalle kohdalle millään muotoa. Jokainen meistä hyötyisi siitä että ymmärtäisi erilaisia ihmisiä enemmän.

Mutta siis se mikä minun on toisinaan hieman vaikea käsittää näissä elintasoasioissa on se miksi kaikkea pitää haluta niin hemmetisti? Ymmärrän normaalin ponnistelun elämisen eteen, perheen eteen ja sen eteen että on onnellinen. Mutta joissain tapauksissa tulee väkisinkin mieleen että eikö sitä nyt tulisi vähemmälläkin toimeen, jättäisikö se onni lentämättä ikkunasta sisään jos kulutus vähenisi, voisiko olla tyytyväinen ilman uutta telkkaria, puhelinta tai tämän kevään keittiösarjaa?
Sellaista ylenmääräisen tienaamisen kierrettä en ymmärrä. Pakko saada lisää rahaa töistä että voi saada lisää ostettua materiaa, parempia, kalliimpia ja uudempia asioita. Hiki hatussa tehdä tunteja että voi olla onnellinen jostain tavarasta.
Toiset meistä tietty ovat hakeutuneet paremmin palkatuille aloille että sitä rahaa maksetaan eritavalla verrattuna keskimääräiseen palkkatyöläiseen eikä siinä mitään pahaa olekaan, alat ovat erilaisia, mutta jokainen heistä ei silti kuluta niin valtavasti. Ihmiset käyttävät rahojaan muunlaiseen onnellisuuteen esimerkiksi hellittelemällä ystäviä, perhettä tai muuta sukua ilman materiaantuhlaamista.
Pisti silmään tämä juttu lehdessä, jos jättää huomiotta otsikon jossa ilmoitetaan Amy Winehousen tuhlanneen rahojaan huumeisiin, niin minusta juttu on aika pöyristyttävä.
Siinä omaiset ihmettelevät miten Amy saattoi tuhlata melko suurta omaisuuttaan ystäviinsä ja hauskanpitoon tai ihan tavallisiin kadunmiehiin.
Että olipahan nyt törkeää sillä tavalla käyttää rahansa miten halusi ja etenkin tarjota siitä muille, kun ei nyt kuoleman jälkeen jäänyt megaomaisuutta perikunnalle.
Eihän nyt sellainen sovi että omant tienatut rahat käytetään ihan muihin suihin!
Ketään ei Amyn elinaikana myöskään tuntunut tämä huumeongelma tässä kiinnostaneen siinä määrin että kukaan olisi tarjonnut apua. Mutta kylläpä se nyt otsikoissa ketuttaa kun jäi perintöä saamatta sen vuoksi.

Itse olen henkeen ja vereen kierrätyshenkinen ihminen ja kulutan asiat loppuun ennen kuin raaskin luopua mistään. Raha ei ole koskaan merkinnyt minulle mitään, pärjään hyvin vähällä jos on pakko ja mukaudun tilanteen mukaan. Toisinaan tietysti ärsyttää kituuttaminen (ketäpä ei se ärsyttäisi) mutta en tee rahasta itselleni ongelmaa.
En osaa ajatella että minun pitäisi haluta sitä ja tätä ja tuota. Ja muka pitäisi tehdä sen eteen valtavasti töitä että saisin jonkun laajakuvatelkkarin millä ei voisi olla vähempää merkitystä minulle. Minulle tavarat ovat vain tavaroita. Ja raha on jotain mitä on pakko olla sen verran että pärjää pakollisten menojen kanssa ja toisinaan voi viettää muutaman hauskan illan. Jos joutuisin luopumaan tavaroista tai joku ryöstäisi rahani, miettisin tietysti miten pärjäisin, mutta tuskin kauaa. Tärkeimpiä asioita ei voi ryövätä. Minun rikkauteni ovat rakkaat ihmiset.
Ilman rakkautta on vaikea elää, mutta minulla riittää sitä tuhlattavaksi asti ja joka päivä se tuntuu silti vain kasvavan. Eikä tätä voisi korvata tai tuoda mikään raha tai tavara.


*Petjan itseottama kuva rakkaasta kissasta

1 kommentti:

  1. Viisaita sanoja! Huomaan valitettavasti joutuvani usein väärinymmärretyksi tällaisen ajatelumaailman takia. Olen itse luopunut aika paljosta ja saanut maerian tilalle ymmärrystä elämästä. Tai näin itse olen asian kokenut. Eikä tämä ajattelun avartaminen ole tullut itsestään, vaan siihen tarvittiin opettaja, joka lähtiessään jätti suuren jäljen sydämeeni! <3 Toisen läsnäolon merkityksen ymmärtäminen ja kiitollisuus siitä, että on saanut oppia elämästä toisen kautta, on suuri lahja! Kiitollisuus ei katoa koskaan! Hengessä mukana... <3

    VastaaPoista