tiistai 26. kesäkuuta 2012

Byrokratia-ahdistus ja kumipalloefekti

Tiedättekös, on aivan ylitsepääsemättömän hankalaa vaatia lapselleen hoitoa jos ei ole tahoa joka suoraviivaisesti on siitä vastuussa.
Jos lapsi sairastaa kohtauksittain on näemmä lähes mahdotonta löytää sellainen taho kenelle asia kuuluisi. Lasten sairaanhoidossa muutoinkin mennään sillä periaatteella että lasta ei rasiteta liioin tutkimuksin tai liialla sairaalassaololla. Ja onhan se selvää, oireetonta lasta on hankala tutkia. Oireellista taas tulisi tutkia juuri sillä kellonlyömällä.
Ongelmahan tässä on siis se että pitkäaikaissairauden selvittely kuuuluu poliklinikalle. Mutta kohtauksittain oireileva potilas ei ole poliklinikalla oireinen ellei käy sopiva sattuma. Akuutti oireilu kuuluu siis periaatteessa päivystykseen.
Mutta päivystyksessä keskitytään siihen onko oireelle akuutti syy, ja jos oire ei ole uusi ja se väistyy pois, sen selvittely ei kuulu myöskään päivystykselle vaan sieltä lähetetään kotiin odottamaan sitä että pääsee poliklinikalle. Päivystyksessä hoidetaan muutoinkin oiretta eikä etsitä syytä. Eikä potilasta yleensä päästä katsomaan läpi vasta kuin pitemmän odotuksen jälkeen ja silloinkaan tuskin määrätään mitään tutkimuksia ellei tilanne vaadi selvitystä siitä, onko kyseessä akuutti tila eli ei tutkita kuin kiireellisyys, eikä taaskaan syytä.
Tutkimuksia voidaan sen sijaan sitten määrätä toiseen sairaalaankin sieltä poliklinikalta. Mutta he eivät taas vastaa kuin tutkimuksista, eivät potilaan kokonaistilanteesta. Eihän heille ole maksettu muusta kuin siitä.
Eli se mitä tässä yritän sanoa, on että en pysty käsittämään miten hoitovastuusta on tehty tällainen mörökölli jota kukaan ei halua. Ja potilas maksaa siitä että hän saa juosta lääkäriltä toiselle ilman että kukaan varsinaisesti ottaa asiaansa kunnolla hoitaakseen. Potilaan diagnoosi ja hoito viivästyvät pahassa tapauksessa ja sairaala saa lähettää kasapäin laskuja turhasta edestaas pomppimisesta potilaalle.
Haluaisin heittää pallon ilmaan siitä, että kuka tässä loppupelissä on vastuussa ihmishengestä? Onko potilas byrokratian silmissä muun arvoinen kuin laskun loppusumman?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti